14-vuotias Pasi auttoi isäänsä remontissa ja kaatoi vahingossa naulalaatikon, jolloin kaikki naulat levisivät lattialle. Hän katsoi syyllisen näköisenä isäänsä ja syntyi seuraavanlainen keskustelu:
Pasi: Nonni, oon varsinainen kömpelys.
Isä: Noin ei sanota, kun naulat leviävät lattialle.
Pasi: Mitä sitte sanotaan?
Isä: Sanotaan, naulat levisivät, poimin ne takaisin laatikkoon.
Pasi: Ihan noin vaan?
Isä: Ihan noin vaan.
Pasi: Kiitos, isä.
(Vapaa käännös kirjasta: Dweck, C. S. (2007). Mindset.)
Tuo keskustelu on esimerkki kohtaamisesta, joka olisi voinut päättyä ikävästi. Hyvä kohtaaminen edistää yhteenkuuluvuutta. Lapsi tai nuori kokee, että hänestä välitetään ja hän välittää muista. Jo yksinomaan tuo edistää oppimista, sillä se syventää osallistumista ja osallistuminen on aina myös oppimista. Hyvä kohtaaminen edistää myös tunnetta riittävyydestä ja osaamisesta. Se auttaa huomaamaan kummankin onnistumisia ja vahvuuksia. Kohtaamisessa pitäisi lisäksi kummallakin olla liikkumavaraa, vaihtoehtoja edetä, vapaaehtoisuuden tunnetta.
Hyvässä oppimista tukevassa kohtaamisessa ovat nuo kolme innostukseen vaikuttavaa psykologista perustarvetta läsnä: yhteenkuuluvuus, kyvykkyys ja vapaaehtoisuus. Katsotaan seuraavassa käytännön keinoja tukea näitä perustarpeita kohtaamisissa.
Yhteenkuuluvuus
Yksi merkittävimpiä yhteenkuuluvuutta lisääviä tunteita on tunne kuulluksi tulemisesta. Kuunteleminen jakamattomalla huomiolla, kuullun täsmentäminen yhteenvedoin ja oman ymmärtämisen testaaminen kysymyksillä ovat vahvoja työkaluja tässä. Tärkeää on antaa kertoa asia loppuun. Oma vireystila ei ole aina parhaimmillaan, mutta kannustan ponnistelemaan kuuntelemisen hyväksi aina kun tilaisuus kohtaamiseen tulee. Etenkin murrosiässä hyviä tilaisuuksia on harvoin ja jokainen tilaisuus kannattaisi hyödyntää, vaikka se tapahtuisi keskellä yötä, kun sovittu kotiintuloaika on ylitetty kahdella tunnilla.
Kysymisessä kannattaa suunnata katse tulevaisuuteen ja painottua ongelmien sijaan tavoitteisiin, auttamaan ratkaisujen löytämisessä. Avoimet kysymykset, joihin on tilaa vastata omalla tavalla, toimivat yleensä parhaiten. Ne alkavat tyypillisesti sanoilla mitä tai miten, esimerkiksi ”mitä olet ajatellut seuraavaksi tehdä?” tai ”miten aiot hyödyntää vahvuuksiasi tässä?”.
Oma ymmärtäminen kannattaa varmistaa kysymällä. Se myös vahvistaa kuulluksi tulemisen tunnetta toisessa, vaikka asia tuntuisi hyvinkin selvältä. Yleensä se kuitenkin avaa vielä jonkun uuden lisänäkökulman asiaan. Saatat esimerkiksi hämmästyneenä huomata, että tulkitset jonkin mielestäsi täysin selvän käsitteen aivan erilaisella tavalla kuin lapsesi.
Kyvykkyys
Kohtaaminen voi tuottaa omakohtaista kokemusta kyvykkyydestä yhteisen tekemisen kautta. Lapsen näkeminen uppoutuneena syvästi johonkin tekemiseen on vaikuttava näky. Hänen keskittymistään ei tunnu häiritsevän mikään ja hän näyttää toimivan lähellä suurinta kapasiteettiaan. Hauska yhteinen harrastus voi tuottaa tällaisia näkyjä silloin, kun siinä on mahdollisuus kehittyä jatkuvasti. Se on myös yksi tapa lisätä mahdollisuuksia hyvähenkisiin kohtaamisiin myös lapsen murrosiässä.
Missä tahansa kohtaamisissa voi kyvykkyyden tunnetta tukea palauttamalla mieleen sellaisia lapsen tekemisiä, missä hän on toiminut hyvin, yrittänyt, laittanut itsensä likoon ja saanut asioita aikaan. Perusteettoman negatiivisiin kokemuksiin kannattaa tarjota positiivisempia näkökulmia.
Vapaaehtoisuus
Vapaaehtoisuuden kohtaamisissa voisi ajatella liikkumatilan tarjoamiseksi. Vaikka meillä vanhempina on ja pitääkin olla asioita, joista ei neuvotella, voimme löytää erilaisia valinnanmahdollisuuksia tarjottavaksi. Voimme ottaa lapset mukaan päätöksentekoon ja jakaa valtaamme sopivin askelin lasten kasvaessa. Kivalta tuntuviin asioihin motivaatio on valmiiksi olemassa ja ikävämpiin tärkeisiin asioihin saadaan motivaatio auttamalla sisäistämään ne omia tavoitteita ja arvoja tukeviksi ja siten välttämättömiksi.
Ylläoleva teksti on ote kaikille vanhemmille suunnatusta Oppimisen tukemisen AKKU -materiaalista
Innostukseen vaikuttavista psykologisista perustekijöistä löydät tarkempaa tietoa esimerkiksi artikkelista: Martela, F. (2014). Onnellisuuksien psykologia. Teoksessa Positiivisen psykologian voima.