Pessimismin hyödyistä harvemmin puhutaan. En ole esimerkiksi nähnyt yhtään elämäntapaopasta, jossa neuvottaisiin pessimismin harjoittamista tyyliin ”opi kriittiseksi” tai ”kauhuskenaarioiden abc”.
Otetaanpa optimistisesti sellainen ajatus käyttöön, että kaikilla asioilla on hyvä puolensa. Mikä se hyvä puoli olisi pessimismin tapauksessa? Eikä kuunnella nyt sitä pessimistiä (vai olisiko se sittenkin optimisti), joka sanoo, ettei sellaista kuitenkaan löydy. Täytyyhän pessimismistä jotain todellista hyötyäkin olla. Missä tilanteissa esimerkiksi huonon tulevaisuuden kuvittelemisesta voisi olla hyötyä?
Hmmm, ehkäpä lähden myöhäissyksyllä mieluummin kaverin kanssa automatkalle, kun hän kertoo vaihtaneensa jo talvirenkaat, vaikka sääennustus kertoisikin keliolosuhteiden pysyvän vielä hyvinä. Lentokapteeni, joka jääneston takia myöhästyy aikataulusta, saa helposti kestämään myöhästymisestä aiheutuvat epämukavuudet. Riskienhallinnasta vastaava optimisti saattaa olla yritykselle tuhoksi. Puolustusvoimissa toivottavasti varaudutaan enemmän synkempiin kuin valoisiin tulevaisuudenkuviin. Asianajajan tulisi osata kuvitella huonoin mahdollinen näkökulma, josta vastapuoli tulee kuvaamaan hänen asiakkaansa.
Pessimisteille, luontaisille kauhuskenaarioiden taitajille on siis käyttöä. Onko sitten sellaisia alueita, joille se ei kerta kaikkiaan sovi?
Ajatellaanpa vaikka ihmisen kehittymistä, kasvamista ja oppimista (mistä tulikaan mieleeni). Siinä pessimismin harjoittaminen tarkoittaisi pahimmillaan onnistumisten tulkitsemista tilapäisinä vahinkoina ja epäonnistumisten tulkintoja pysyvänä kyvyttömyytenä saada jotain kunnollista aikaan. Tämä helposti tappaa yrittämisen halun kokonaan ja johtaa negatiiviseen kierteeseen ja itsensä toteuttavaan ennusteeseen huonolla tavalla. Parhaimmillaan pessimismi tuo realismia tavoitteiden asettamiseen, mutta lipsahtaa helposti estämään liikkumisen epämukavuusalueella, mikä taas on oppimisen ja kehittymisen edellytys. Pelätään epäonnistumisia liikaa ja uskalletaan tehdä vain sellaista, missä on varmasti onnistumisia odotettavissa.
Ihmisen kehittymisessä, kasvamisessa ja oppimisessa optimismi on huomattavasti parempi vaihtoehto. Toiveikas suhtautuminen tulevaisuuteen kannustaa tekemään töitä, auttaa kestämään vastoinkäymisiä, saa aikaan onnistumisia (ennemmin tai myöhemmin) ja syntyy positiivinen onnistumisten kierre. Itseään toteuttavat ennusteet muuttuvat positiivisiksi. Jos pessimismi on jossakin tilanteessa edennyt terveestä realismista synkemmälle puolelle, voi yrittää kammeta vastaan kysymällä esimerkiksi Sonja Lyubomirskyn ehdottamaan tapaan seuraavia kysymyksiä:
- millä muulla tavoin tämän tilanteen tai kokemuksen voi tulkita?
- mitä hyvää tästä voi seurata?
- mitä uusia mahdollisuuksia tämä avaa?
- mitä sellaista tästä voi oppia, mitä voi hyödyntää tulevaisuudessa?
- mitä vahvuuksia tämän myötä kehittyi?
Optimismia voi opetella myös kuvittelemalla parhaan mahdollisen tulevaisuuden itselleen. Vaikea tehtävä pessimistille, mutta ei mahdoton. Olkoon se vaikka pessimistin kauhuskenaario, jossa kaikki menee toisin kuin kuvittelisi. Kannattaa hiukan varoa (siis pessimistien), sillä kuvittelu tuo helposti hyvää oloa. Kuvittele miltä tuleva elämäsi tulee näyttämään ja tuntumaan esimerkiksi viiden vuoden kuluttua kaiken mentyä kerta kaikkiaan nappiin. Olet paiskinut töitä ja onnistunut saavuttamaan tavoitteesi. Viiden vuoden päähän asettamasi unelmat ovat toteutuneet ja elät parhaana senhetkisenä omana itsenäsi. Miltä tuntuu? Sitten voit edetä miettimällä, mitä kaikkea teit, mikä mahdollisti tuon unelman, eli mitä alatavoitteita sinulla olikaan.
Optimismin vaalimisella on tieteellisesti todistettua vaikutusta onnellisuuteen. Pessimismiäkin tarvitaan, etenkin silloin, kun riskit ovat suuria. Voimme valita minkälaisten lasien läpi maailmaa katselemme. Viisautta on valita kuhunkin tilanteeseen sopivat.