Nobelrunoilija Wislawa Szymborska (1923-2012) kirjoitti kokoelmassaan ”Ihmisiä sillalla” (1998) ansioluettelosta seuraavasti:
”Curriculum Vitae
Mitä pitää tehdä?
Pitää laatia hakemus,
ja liittää mukaan CV.
Riippumatta elämän pituudesta
curriculum vitaen tulee olla lyhyt.
Pitää olla naseva ja valita faktat.
Maisemat on muutettava osoitteiksi
ja hämärät muistot tarkoiksi päivämääriksi.
Kaikista rakkauksista riittää se,
jonka kanssa menit naimisiin,
ja lapsista vain ne, jotka syntyivät.
On tärkeämpää, kuka tuntee sinut,
kuin se, kenet sinä tunnet.
Mainitse matkoista vain ulkomaankomennukset.
Jäsenyydet kiinnostavat, eivät niiden syyt.
Palkinnot ovat tärkeitä, mutta ei se mistä hyvästä.
Kirjoita kuin et tuntisi itseäsi ja
pysyttelisit aina turvallisen välimatkan päässä.
Vaikene koirastasi, kissoistasi ja linnuista,
muistojen rihkamasta, ystävistä ja unista.
Mainitse pikemmin hinta kuin arvo,
pikemmin otsikko kuin sisältö.
Kerro mieluummin vaikka kenkiesi numero
kuin se, minne niissä kuljet.
Lisää vielä valokuva, korva ei saa olla peitossa.
Sen muodolla on väliä, ei sillä, mitä se kuulee.
Sillä mitä se kuulee?
Paperisilppurin rouskutusta.”
Hmmm, jos Szymborska olisi ehtinyt tutustua ePortfolioon, olisikohan hän mahdollisesti kirjoittanut jotenkin seuraavaan tapaan:
ePortfolio
Mitä kannattaa tehdä?
Kannattaa laatia hakemus,
ja linkittää mukaan eP.
Riippumatta elämän pituudesta
ePortfoliosta voi näyttää muille vähän tai paljon.
Voit olla naseva ja valita faktat.
Mutta maisemiakin voi ottaa mukaan
ja hämäriä muistoja vaikka tarinoina.
Matkoista sykähdyttävimpiä kuvia ja videoita.
Kuvauksia koirastasi, kissoistasi ja linnuista,
muistojen rikkaudesta, ystävistä ja unista,
paikoista, minne mieluiten kuljet.
Valitse, mitä kellekin näytät,
tai anna valita,
mitä kukin haluaa katsoa.
Itse kuitenkin näet kaiken.
Ole kiitollinen
kokemuksistasi, saavutuksistasi ja osaamisestasi,
jotka joka päivä kasvavat.
Kuule kuin Hafez:
”ilon linnun siiveniskut,
viisauden ketojen huokaukset”.