Jorge Bucay kertoo kirjassaan ”Kuuntele tämä tarina” suunnilleen seuraavasti:
”Olipa kerran guru, joka asui seuraajiensa kanssa ashramissa Intiassa. Kerran päivässä auringon laskiessa, guru kutsui seuraajansa kokoon opettaakseen heitä. Eräänä päivänä ashramiin ilmaantui kaunis kissa, joka seurasi gurua kaikkialle, minne hän meni.
Lopulta aina kun guru opetti, kissa kulki jatkuvasti opetuslasten seassa häiriten heidän keskittymistään ja sai aikaan sen, että he eivät kuunnelleet mestarin puhetta.
Siksi mestari päätti eräänä päivänä, että viisi minuuttia ennen opetuksen aloittamista kissa sidottaisiin (lempeällä kädellä ja varovasti tietenkin). Siten se ei pääsisi häiritsemään.
Aika kului, kunnes eräänä päivänä guru kuoli. Vanhimmasta opetuslapsesta tuli ashramin uusi hengellinen johtaja.
Viisi minuuttia ennen ensimmäistä opetushetkeään hän käski sitoa kissan. Hänen apulaisiltaan meni kaksikymmentä minuuttia ennen kuin he löysivät kissan ja onnistuivat sitomaan sen.
Aika kului, ja eräänä päivänä kissa kuoli.
Uusi guru määräsi, että heidän olisi hankittava uusi kissa, jotta he voisivat sitoa sen.”