Mitä mieltä olet, onko lapsen kykyjen kehuminen tarpeellista itseluottamuksen ja saavutusten edistämiseksi? Tuohon on aika helppo vastata myöntävästi, kuten 80% aikuisista vastasi amerikkalaisen professorin Carol Dweckin tutkimuksessa. Mutta onko asia todella näin?

Dweck rupesi epäilemään nimenomaan kykyjen kehumisen hyödyllisyyttä ja teki useita satoja varhaisessa murrosiässä olevia koululaisia käsittävän tutkimussarjan. Lapsille annettiin kymmenen melko vaikeaa älykkyystestin tehtävää. He yleensä suoriutuivat niistä hyvin ja kun he olivat valmiita, heitä kehuttiin.

kehumisen taito

Toisia lapsia kehuttiin kyvyistä, älykkyydestä ja lahjakkuudesta. Toisia taas kehuttiin panostuksesta ja kovasta työnteosta. Jälkimmäiselle ryhmälle vältettiin antamasta sellaista käsitystä, että heillä olisi jokin erityinen kyky tai lahjakkuus. Heitä kehuttiin työn tekemisestä menestyksensä hyväksi.

Molemmat ryhmät olivat aluksi hyvin samanlaisia, mutta heti kehumisten jälkeen alkoi näkyä eroa. Kun kyvyistä kehutulle ryhmälle tarjottiin valittavaksi uusia tehtäviä, he eivät halunneet vaativaa tehtävää, josta olisivat voineet oppia. He eivät halunneet mitään sellaista, joka voisi paljastaa heidän puutteitaan ja kyseenalaistaa heidän lahjakkuuttaan.

Työnteosta kehutusta ryhmästä sen sijaan 90% lapsista halusi haastavan tehtävän, josta voisivat oppia jotakin.

Carol Dweck toteaa suorasanaisesti, että lasten älykkyyden kehuminen vahingoittaa heidän motivaatiotaan ja suorituskykyään. Kun älykkyydestään kehutut kohtaavat todella vaikean ongelman, minkä ratkaisemisessa epäonnistuvat, heidän itseluottamuksensa romuttuu ja motivaatio katoaa. He helposti ajattelevat, että menestys johtuu älykkyydestä ja epäonnistuminen tyhmyydestä. He omaksuvat ns. pysyvyyden ajattelutavan, jossa ihmisen ominaisuudet nähdään pysyvinä. Ominaisuuksia joko on tai ei ole, eikä asiaan pysty itse vaikuttamaan.

Dweckin mielestä parasta, mitä aikuiset voivat tehdä lapsilleen, on opettaa heidät rakastamaan haasteita, kiinnostumaan virheistä ja jatkamaan aina oppimista. Tähän päästään kääntämällä kehumisten painopiste heidän työpanokseensa.

Tuskin voimme liikaa kehua sitä, mitä lapsemme ovat saaneet aikaan harjoittelulla, itsensä likoonlaittamisella ja sitkeydellä.

Piditkö tästä? Jaa se muillekin:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *