Kävelin eräänä iltana melko myöhään hämärän puiston läpi. Näin edessä kulkutieni vieressä ryhmän nuoria juttelemassa juomatölkit käsissään. Tullessani kohdalle, eräs heistä irtautui joukosta ja kysyi kuka olen. Katsoin kysyjää, joka vaikutti melko selvältä ja vilpittömän kiinnostuneelta. Kerroin etunimeni ja esitin saman kysymyksen hänelle. Rupesimme juttelemaan. Huomasin, että hänellä oli tarve puhua ja aloin kuunnella. Onneksi ei ollut kiire.
Pasi rupesi kertomaan elämästään (nimi ja kertomusta muutettu). Koulu ei mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta hänellä oli monenlaista käytännön osaamista, jota aikoi hyödyntää. Hän kertoi myös lapsuudestaan ja muisteli hetkiä, jolloin vanhemmat olivat vielä yhdessä ja ylpeitä hänen suorituksistaan. Silloin huomasin hänen silmänsä kostuvan.
Kuunnellessani lisää aloin ymmärtää. Pasilla oli koti, ruokaa jääkaapissa ja sänky, jossa nukkua. Äiti, jonka luona hän enimmäkseen asui, oli kiireinen yrittäjä. Isästään puhuessaan hän hymyili hiukan. Hän oli onnistunut vuosia vanhempiensa eron jälkeen lähestymään tätä, ja pari kertaa jopa tapaamaan. Jotain äärimmäisen tärkeää kuitenkin puuttui, ja sitä korvaamaan, niin hän kertoi, olivat tulleet huumeet.
”He eivät välitä”, Pasi sanoi.
En osannut muuta kuin kuunnella ja välillä kysyä jotakin. Hänellä oli paljon ajatuksia ja suunnitelmia tulevaisuudesta. Pitkähkö keskusteluhetkemme päättyi, kun hän kiitti kuuntelemisesta ja sanoi, että hänen on nyt mentävä.
Tuskin unohdan kohtaamista Pasin kanssa koskaan. Hän tulee selviytymään, niin haluan uskoa, sillä mitään luovuttamisen merkkejä ei näkynyt. Hänen puheestaan, kyyneltenkin takaa, kuului halu saada elämä kuntoon.
–
Mitäpä jos antaisimme tänä jouluna yhden ylimääräisen lahjan: Yrittäisimme saada jonkun, hiukan syrjässä olevan lapsen tai nuoren, oman tai vieraan, tuntemaan itsensä huomatuksi ja hyväksytyksi. Kysyisimme mitä hänelle kuuluu ja kuuntelisimme häntä. Vaikka hän ei haluaisikaan puhua juuri silloin, osoittaisimme kuitenkin välittämistä – hänestä, omana ainutlaatuisena itsenään, ilman ehtoja.
Parhainta joulua.