Kuulin tarinan kahdesta toisilleen vieraasta marjanpoimijasta, jotka rupesivat juttelemaan osuttuaan viereisiin puskiin. Jostain syystä toinen rupesi kertomaan lapsestaan. Hän valitti tämän huonoa itsetuntoa, vaikka oli varta vasten pyrkinyt huolehtimaan asiasta kehumalla lastaan pienistäkin syistä. Samalla kun poimija kertoi lapsestaan, hän toistuvasti manaili omaa kömpelyyttään marjanpoimijana ja vähätteli muitakin taitojaan. Aikansa kuunneltuaan toinen marjanpoimija varovasti kysyi: ”Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota tapaan, jolla puhut itsestäsi.”
Eräänä iltana Sofin ja Ripan kotona…
Minkälaisesta suhtautumisesta epäonnistumiseen näytät itse esimerkkiä? ”Minusta ei ole mihinkään” vai ”eteenpäin sano mummo lumihangessa”. ”Olen surkea siinä ja surkea tässä” vai ”noissa olen aika hyvä, nuo vaativat vielä vähän opettelua”. Kuinka paljon puheesi ja toimintasi heijastaa uskoa ja luottamusta kehittymiseen?
Esimerkissä on voimaa!
