Tässä on ensimmäinen sarjakuvamme syksyltä 2015: (voit klikata sen isommaksi)
Kuvasimme siinä arjen kohtaamisen, jossa isä antaa taitavasti uuden näkökulman lasta harmittavaan tilanteeseen. Useimmat meistä vanhemmista määrittelevät täysin automaattisesti tällä tavalla tilanteita uudelleen. Tyypillisesti ehdotamme jollakin tokaisulla lapselle vaihtoehtoista tapaa nähdä harmia tuottanut asia. Kasvojen ilmeen muuttuminen sitten paljastaa, hyväksytäänkö uusi näkökulma vai ei.
Arkisten onnistumisten tutkiminen auttaa ymmärtämään, mitä tilanteessa tapahtui ja kuinka vastaavanlaiset kohtaamiset todennäköisimmin onnistuvat myös jatkossa. Tuota sarjakuvaa katsoessa saattaa tulla mieleen, että uudelleenmääritysten olisi hyvä olla lapsen mielestä yhtä totta kuin alkuperäinenkin ajatus. Vanhemman mielestä sen kannattaisi tuntua hyödylliseltä ja tuoda näkyviin uusia etenemismahdollisuuksia. Onnistumisen saattaisi oivaltaa olevan tunnistettavissa kuulijan reaktiosta siihen.
Vähän pidemmälle miettiessä voi keksiä erilaisia tapoja löytää uusia näkökulmia. Esimerkiksi huomaa voivansa miettiä
- mitä muuta lapsen kuvaama tunne tai oire voisi tarkoittaa
- mitä sellaisia puolia tilanteesta voisi löytää, joita lapsi ei ole huomannut ja jotka voisivat tuoda uutta merkitystä
- missä toisenlaisessa tilanteessa negatiiviseksi koettu tilanne olisikin hyödyllinen
Tavallisia arjen onnistumisia kannattaa siis jollakin tavalla tehdä näkyväksi, jotta voisi miettiä syitä onnistumisiin. Kiireisessä arjessa se voi olla vaikeata, mutta … me olemme paiskineet kevään ja kesän töitä auttaaksemme siinä.
Jatkoimme arjen tilanteiden kuvaamista keskittyen lähinnä lasten oma-aloitteisuuden ja oppimismotivaation tukemisen tapoihin. Hahmot saivat nimet ja muodostui perhe, jossa isä Ripa, äiti Sofi sekä lapset Susa ja Tatu kohtaavat arjen eri tilanteissa.
Helpotimme olennaisten tekijöiden oivaltamista laittamalla Ripan kirjoittamaan vinkkejä sulkiskaverilleen Sampalle. Ripa tosin oli hyvin vastahakoinen siihen, koska hän ymmärsi kaikkien yksilöiden ja tilanteiden olevan erilaisia. ”Mitään patenttiratkaisuja ei ole”, hän toteaa. Samppa sai kuitenkin suostuteltua Ripan kirjoittamaan harjoituksia, jotka auttavat ymmärtämään sarjakuvan tilanteita vähän syvemmin.
Nyt olemme edenneet niin pitkälle, että meillä on käsikirjoitettuna ja luonnosteltuna 31 sivua sarjakuvia ja 14 sivua niihin liittyviä ideoita ja ajatuksia oppimisen tukemistaitojen kehittämiseen. Kaikki kuvaavat arkea, missä vanhemmat ovat haastavassa tilanteessa ja jollakin tavalla onnistuvat pääsemään siitä eteenpäin.
Ratkaisut, joihin Ripa ja Sofi päätyvät, syntyvät usein täysin vahingossa tutkimustiedon tukemalla tavalla. Heillä näyttää olevan kuuntelemisen taidon lisäksi ihmeellinen vaisto osua hyvään ratkaisuun, vaikka kommelluksiakin toki sattuu.
Nämä kuvaukset Ripan, Sofin, Susan ja Tatun arjesta ilmestyvät kohta kirjana, josta olemme todella innoissamme. Luonnoskuvien puhtaaksipiirtämisessä ja värittämisessä menee vielä hetki aikaa, mutta uskomme saavamme sen painosta loka-marraskuun vaihteessa.
Oman kirjasi saat uunituoreena kotiin ennakkotilaamalla tästä
Sarjakuvassa on voimaa!