Oletamme päivittäin monia asioita sen kummemmin niitä miettimättä. Jotkut näistä oletuksistamme tai uskomuksistamme varmaan kestävät kriittistäkin tarkastelua, mutta kuinkahan moni niistä on syntynyt hyvin hataralta pohjalta? Ja kuinkahan moni aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, oli se sitten totta tai ei?
Lapsetkin saattavat huomaamatta omaksua uskomuksiamme. Hankalaa on, ettemme useinkaan itse tunnista niitä, emmekä huomaa, millaista mallia annamme. Onneksi, ainakin toisinaan, havahdumme Ripan tavoin huomaamaan ajattelumme rajoittuneisuutta:
© Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti & Educons Oy
Kuinka sitten voimme vaikuttaa siihen, etteivät lapsemme omaksuisi rajoittavia uskomuksia meiltä tai muualta oman kehittymisensä esteeksi? Tässä viisi vinkkiä:
- tunnustamme itsellemme, että uskomuksemme saattavat viedä meitä joskus pahasti harhaan
- emme kiirehdi vastaamaan lasten kysymyksiin heti omasta näkökulmastamme, vaan kuuntelemme ensin lapsen pohdintaa asiasta
- autamme näkemään vaihtoehtoja
- rohkaisemme etsimään vastauksia useammasta lähteestä
- viemme lapsia tilanteisiin, joissa he näkevät itsensä uudessa valossa ja pääsevät laajentamaan ajattelua omasta itsestään
Juice laulaa:
”Mihin kaikkeen ihminen pystyykään,
luo maailman ihan vain mielellään.
…
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa?”
Me voimme luoda oppimiselle otollisen maailman. Ja teemme sen mielellämme.
Näinhän se on … vai onko?
Lisänäkökulmaa asiaan: Murkkumotivaation avaimet